Koirapuisto ja uitettu koira

Käytiin tänään iltapäivällä Emmin kanssa koirapuistoilemassa.

Ihan ensimmäistä kertaa kävästiin koirapuistossa sunnuntai-iltana iltalenkin yhteydessä. Silloin kävästiin vain katsastamassa paikka, että kannattaako siellä käydä joku päivä ihan kunnolla.

Tänään sitten lähdettiin minun työvuoron jälkeen käymään puistoilemassa, kun ulkona oli/on niin hieno ilmakin; aurinko paistaa ja melkein +15*C lämmintä. :)

Puisto porteilta.

Koirapuisto sijaitsee Torniossa entisen Lapin Kullan tehtaan vieressä, se on pieni aidattu alue, jossa on myös mahdollisuus uittaa koiria.

Uittopaikka.

Tänään sinne mentäessämme saimme aluksi olla ihan kahdestaan puistossa. Emmi haisteli koko puiston läpi ja sitten heiteltiin välillä vähän palloa.

Jonkun ajan kuluttua puistoon tuli toinenkin koira, pieni toyvillakoira. Emmi olisi kovasti halunnut leikkiä sen kanssa, mutta ei siitä ollut oikein leikkijäksi. Emmi kuitenkin pyöriskeli koiran lähettyvillä eikä se varmaan muistanut minun olemassa oloanikaan enää!

Emmi oli ravaillut puistossa edestakaisin jo jonkin tovin ja siitä huomasi, että sille alkoi tulla kuuma ja se kävikin välillä juomassa joesta.

Koska Emmi tassutteli toisen koiran ja tämän omistajien seurassa pitkin puistoa nätisti, istahdin itse puistossa olevalle penkille. Muut menivät rantaan ja kohta kuului kauhea molskahdus ja räpiköinti. Toiset omistajat alkoivat nauraa ja saatoin jo arvata mille! Kohta Emmi juoksikin turkki likomärkänä pitkin puistoa ja ravisteli itseään oikein onnellisen oloisena!

Märkäkoira jo aika kuivana!

:)

Itse en nähnyt tätä tapahtumaa, mutta toisten omistajien mukaan Emmi oli yhtä äkkiä vain hypännyt jokeen ja käynyt vähän vilvoittelemassa! :D Ensimmäinen ajatus minulla oli, kun näin vettä valuvan koiran, että "Eikä, mä joudun kuivaamaan ton!". Mutta kun Emmi ravisteli itseään toooosi paljon ja juoksenteli auringossa, niin turkki kerkisikin kuivua ennenkuin olimme takaisin kotona. Emmin turkkikin kyllä on sellainen, että pohjavilla ei onneksi kastu kovin helposti ihan likomäräksi ja niin tässäkin tapauksessa kävi, että vain päällyskarvat (karkeat karvat) olivat kastuneet!

No, mutta tulipahan Emmillä käytyä elämänsä ensimmäistä kertaa uimassa ja vieläpä ihan omasta vapaasta tahdosta. :D

Tässä vielä kuivana :)

Uintiepisodin jälkeen ei mennyt kauaa, kun puistoon tuli 2 muutakin koiraa. Ne olivat isoja koiria. Toinen koirista ei välittänyt Emmistä tai minusta ollenkaan vaan löntysteli hölkkäillen pitkin puistoa oikein leppoisasti. Toinen koira taas oli aivan ylivilkas ADHD-tapaus! Kun se näki Emmin puiston porteilta, se alkoi kiljua kuin hullu! Emmi raukka säikähti niin paljon, ettei uskaltanu lähelle mennä! Sitten kun tämän koiran omistaja päästi koiran irti, niin sehän juoksi ihan täysillä Emmin luo, joka lähti tietty ihan hirveetä vauhtia karkuun! Toinen koira oli kuitenkin nopeampi ja ahdisteli Emmiä.

Emmi raukka meni niin paniikkiin, että se kiipesi mulle syliin! Sen jälkeen se ei uskaltanut poistua minun vierestä mihinkään, vaikka laskin sen maahan. Välillä tämä ylivilkas koira juoksenteli kohti Emmiä ja haukkui kuin komentaakseen. Emmi raukka aivan hätää kärsien haki minusta turvaa.

Loppujen lopuksi meidän oli pakko lähteä kotiin, koska Emmi ei uskaltanut liikkua mihinkään. Harmittaa kyllä, että jouduttiin lähtemään tälläisen epämiellyttävän kokemuksen takia pois. Toivotaan, että Emmille ei jäänyt mitään traumoja tuosta koirasta vaan että se uskaltaisi jatkossakin touhuta koirapuistossa muiden koirien kanssa!